tiistai 27. toukokuuta 2008

Amerikkalainen kulttuuri

Tervetuloa Yöradion pariin. Tänä yönä keskustelemme amerikkalaisesta kulttuurista ja vierainamme ovat amerikkalaisen kauhukirjallisuuden, jazz-musiikin ja sivukesalaattien asiantuntija Stephen Nat King Coleslaw, psykologian ja klassisen musiikin asiantuntija Dr. Philharmonic sekä amerikkalaisten lasten idoli ja taitava erävaeltaja Curious George Bushcraft. Tervetuloa studioon vieraat! Ja minä olen tietenkin isäntänne Risto-Matti Yöradio.

RM Yöradio: Ensinnäkin peruskysymys teille kaikille, ja tarkoitan nyt sinua Mr. Coleslaw. Mitä amerikkalainen kulttuuri teille merkitsee?

Mr. Coleslaw: Kauhean vaikea kysymys näin alkuun. Kulttuuri tietenkin on syntynyt vuosituhansien saatossa, mutta jos puhumme nykykulttuurista, niin minulle tärkeitä kulttuuripilareita ovat perinteiset amerikkalaiset salaattibaarit. Majoneesisalaattia, majoneesihillosipulia, majoneesidonitseja ja niin edelleen, tiedättehän. Ilman näitä salaattibaareja emme olisi se maailman älykkäin ja kaunein kansakunta, joka nyt olemme.

RM Yöradio: Dr. Philharmonic, oletteko samoilla linjoilla Mr. Coleslaw’n kanssa?

Dr. Philharmonic: No en aivan. Ihan ensialkuun minä haluaisin tehdä sinulle Mr. Coleslaw valheenpaljastuskokeen. Jos läpäisette sen, lupaan harkita teille asiantuntevaa psykiatrista tukea.

RM Yöradio: Entäs Mr. Bushcraft, mitä amerikkalainen alakulttuuri teille merkitsee?

Mr. Bushcraft: Alakulttuuri on yläkulttuurin vastakohta. Vastakohdalla tarkoitan niin kuin musta on valkoisen vastakohta ja taivas maan. Tai vähän niin kuin ala- ja yläpäät. Joten nyt kun pääsimme puhumaan tästä alapääkulttuurista, on se minulle erittäin sydäntä lähellä. Alapääni sijaitsee nimittäin noin neljänkymmenen kilosentin päästä sydämestäni.

RM Yöradio: Hmm. Kyllä aivan juu. Entä Dr. Philharmonic, onko alakulttuuri teille kuinka läheinen kulttuurin laji?

Dr. Philharmonic: Minä työskentelen sen parissa päivittäin ja minä arvostan kaikkia alakulttuurin parissa työskenteleviä. Minä olen sitoutunut siihen, enkä minä olisi sitoutunut siihen jos se ei olisi niin sitoutunut noudattamaan minun kanssa yhteisiä pelisääntöjä.

Mr. Coleslaw: Jos nyt saisin puheenvuoron? Sillä minäkin tiedän jotain alakulttuurista. Olen perehtynyt jazz-ympyröihin kuitenkin sen verran, että osaisin kirjoittaa aiheesta vaikka kauhean hyvän kirjan, jossa henkeä pidätellen lukija samaistuisi trumpettiharjoituksiin, selkäpiitä karmien kuulisi sielunsa korvin epävireiset jazz-nuotit, jotka toisaalta ovat olematon osa jazzia. Jännittävää eikö? Ja nämä nuotit hukuttaisivat lukijan kirjan ytimeen.

RM Yöradio: Mr. Bushcraft. Haluaisin jututtaa teitä myös vaelluskulttuurista. Mikä on oikeaoppista käytöstä metsässä?

Mr. Bushcraft: Metsässä ei saa kiroilla eikä sinne mennä likaiset kengät jalassa, vaan ne pyyhitään metsätien laitaan ennen metsään astumista.

RM Yöradio: Entäs Mr. Bushcraft, onko teillä käytännön vinkkejä metsässä selviytymiseen esimerkiksi sanottakoon paukkupakkasilla?

Mr. Bushcraft: Paukkupakkasilla? Puhutteko nyt Kylmästä sodasta? No silloin vaan pää matalaksi ettei vihollinen yllätä. Ja otetaan yhteyttä ohjuskeskukseen, josta pojat hoitavat homman.

RM Yöradio: Dr. Philharmonic, mitä te olette noin sohvapsykologina mieltä sodan vaikutuksista amerikkalaiseen kulttuuriin?

Dr. Philharmonic: Sota on niin paha asia, ettei sen kannata antaa vaikuttaa meidän kulttuurimme. Jos käytät maastokuvioituja housuja, se viestittää sotaa lietsovaa ajatusmaailmaa ympärillä oleville ihmisille ja meidän tulisi pyrkiä eroon tällaisista vaatekappaleista.

RM Yöradio: Entäpä esimerkiksi Mr. Coleslaw’n kauhukirjat? Vaikuttavatko ne teidän mielestänne negatiivisesti amerikkalaiseen kulttuuriin Dr. Philharmonic?

Dr. Philharmonic: Ei niin pahasti, mutta minä pistäisin niillekin negatiivisen kulttuuriarvon. Mielummin se raha kannattaisi käyttää kaikkia hyödyttäviin kulttuurisiin projekteihin, kuten konserttitaloihin.

RM Yöradio: Konserttitalojen budjetti tuntuu aina venyvän äärimmäisyyksiin. Kuinka monta kauhukirjallisuuden klassikkoa tarvittaisiin siis rakentamaan yksi konserttitalo?

Mr. Coleslaw: Jos minä saisin vastata tähän? Olen joskus tehnyt arvion, jonka mukaan noin neljästä miljardista kovakantisesta teoksesta saisi tukevahkon konserttitalon. Pehmeäkantisia tarvittaisiin ainakin puolet enemmän. Se on melkoinen kirjallisen kulttuurin panostus klassiseen musiikkiin.

Mr. Bushcraft: Kuka sanoi panos?

RM Yöradio: Tässä banaani teille rauhoikkeeksi Mr. Bushcraft. Aihe on mielenkiintoinen, mutta ikävä kyllä meiltä alkaa aika loppua kesken ja vakiohäirikkömme Aamu Radio koputtelee jo studion lasiin. Hyvää huomenta kuuntelijat. Täällä Risto-Matti Yöradio. Tapaamme taas ensi yönä!

Ei kommentteja: