Ruoan hinta

Tervetuloa Yöradion pariin. Tänä yönä keskustelemme ruoan hinnan maailmanlaajuisesta noususta ja vierainamme ovat julkkiskulinaristikokki Gordon Bleu Rameses, pippurinen tv-kokki Jyrki Sukulaku sekä joidenkin suosikki, toisten inhokki Jamie Olive. Tervetuloa studioon vieraat! Ja minä olen tietenkin isäntänne Risto-Matti Yöradio.

RM Yöradio: Ensin kysymys teille Mr. Olive. Kuinka maailmanlaajuinen ruoan hinnan nousu vaikuttaa teidän ruoanlaittotottumuksiinne?

Mr. Olive: Se vaikuttaa massiivisesti. Olemme asiasta niin huolissamme, että seuraavaa ruoanlaitto-ohjelmaani varten olemme lähdössä Haitiin opettamaan paikalliselle väestölle entistä taloudellisempaa ruoanlaittoa. Aiomme käyttää raaka-aineina muun muassa erilaisia rikkakasveja ja puunkuorta. Niistä saa kädenkäänteessä betonigrillissä fantastista salaattia!

Mr. Sukulaku: Tuo puunkuori ei ole mikään uusi juttu. In Finland we used to have this thing called pettuleipä.

RM Yöradio: Kulinaristikokki Mr. Rameses, miltä tämä teistä kuulostaa?

Mr. Rameses: Vitun painajaiselta! Vittu sentään, minä mielummin kuolisin nälkään ennen kuin aloittaisin vitun puunkuorta nakertamaan niin kuin jokin helvetin majava. Söisin mielummin sen majavan!

RM Yöradio: Tutkimusten mukaan esimerkkinä käyttämässämme maassa Britanniassa kolmasosa kaupasta ostetusta ruoasta heitetään roskiin. Mitä tekisitte asialle Mr. Rameses?

Mr. Rameses: Ei mikään vitun ihme! Oletteko nähneet minkälaista sontaa elintarvikekaupat myyvät näinä päivinä? Helvetti sentään!

Mr. Olive: Minä lähetän nyt jo rahdilla keittiöstäni ylijäävät ruoat Afrikkaan. Lisäksi olemme lähettäneet harvinaisille afrikkalaisille keräilykulttuurista eläville heimoille kontillisen mikroaaltouuneja sekä marenkikoneita.

RM Yöradio: Omatuntonne tuntuu varmasti puhtaalta Mr. Olive. Entäpä te Mr. Sukulaku, millaiset pullat teillä on uunissa Suomen kasvavaa nälänhätää ajatellen?

Mr. Sukulaku: On tunnettua kuinka suomalaiset hätäilevät, suorastaan ahmivat syödessään aivan kuin kylään olisi tulossa 250-kiloinen sukulaissetä. Tämä nälkäisenä hätääntyminen on vasta rantautumassa Suomeen muotina maailmalta. Toisin sanoen suomalaisten nälänhädässä lähtisin liikkeelle hengitysharjoituksilla ja mietiskelyllä. Se rauhoittaa ja hätä katoaa harjoituskertoja aktiivisesti toistettaessa.

RM Yöradio: Aivan. Sitten kysymys Mr. Ramesekselle. Olette myös innokas egyptiläisen keittiön kriitikko. Mitkä elementit teistä tulisi poistaa egyptiläisestä keittiöstä?

Mr. Rameses: Sehän on sanomattakin selvää. Betonielementit! Kaikki ravintolat ovat valettuja samoilla betonielementtilaatoilla. Vitun masentavaa!

RM Yöradio: Mielenkiintoinen ehdotus teiltä Mr. Rameses. Seuraavaksi haluaisin jututtaa teitä Mr. Olive lisää sydäntä lähellä olevasta aiheesta, nimittäin kouluruokailun parantamisesta. Onko mahdollista tehdä terveellistä ruokaa entistä halvemmista raaka-aineista?

Mr. Olive: Ruokaa on joka puolella, ettekö näe? Kadun varret kasvavat ruohoa, jopa syömäkelpoista nurmikkoa leikataan puistossa ja pistetään kasoittain tunkiolle. Hyvää ruokaa! Minusta me olemme kansakuntana liian nirsoa.

RM Yöradio: Ymmärrän. Sitten Mr. Sukulaku, innokkaana kokkina käytätte ruoissanne paljon lihaa, esimerkkinä vaikkapa bravuurinne pekoniin kääritty jänis nautakatkaraputäytteellä. Olisiko lihan vähentämisellä tai sen korvaamisella ruoassa jotain merkitystä maailmanlaajuisiin hintoihin?

Mr. Sukulaku: Korvaamisesta puheenollen ennemmin kuin valitamme lihan jatkuvasti kasvavasta käytöstä, meidän kannattaisi mielummin käyttää kaikki sian, naudan ja muun herkullisen eläimen jokainen osa. Emme enää vain korvaisi, vaan myös silmittäisimme ja nenättäisimme ruokia. Kaikki osat siis käyttöön!

RM Yöradio: Yllättävää Mr. Sukulaku. Entäpä Mr. Rameses, oletteko te samaa mieltä kollegoittenne kanssa siitä että ihmiset ovat liian nirsoja siitä mitä pistävät suuhunsa?

Mr. Rameses: Olen täysin eri mieltä. Minusta emme ole kansakuntana tarpeeksi nirsoja. Jos aloittaisimme nirsoilun, jäisi ruokaa paljon enemmän yli, jota voisimme lähettää pahiten nälänhädästä kärsiville alueille maailmassa.

RM Yöradio: Niin tietenkin. Aihe on mielenkiintoinen, mutta ikävä kyllä meiltä alkaa aika loppua kesken ja vakiohäirikkömme Aamu Radio koputtelee jo studion lasiin. Hyvää huomenta kuuntelijat. Täällä Risto-Matti Yöradio. Tapaamme taas ensi yönä!

Amerikkalainen kulttuuri

Tervetuloa Yöradion pariin. Tänä yönä keskustelemme amerikkalaisesta kulttuurista ja vierainamme ovat amerikkalaisen kauhukirjallisuuden, jazz-musiikin ja sivukesalaattien asiantuntija Stephen Nat King Coleslaw, psykologian ja klassisen musiikin asiantuntija Dr. Philharmonic sekä amerikkalaisten lasten idoli ja taitava erävaeltaja Curious George Bushcraft. Tervetuloa studioon vieraat! Ja minä olen tietenkin isäntänne Risto-Matti Yöradio.

RM Yöradio: Ensinnäkin peruskysymys teille kaikille, ja tarkoitan nyt sinua Mr. Coleslaw. Mitä amerikkalainen kulttuuri teille merkitsee?

Mr. Coleslaw: Kauhean vaikea kysymys näin alkuun. Kulttuuri tietenkin on syntynyt vuosituhansien saatossa, mutta jos puhumme nykykulttuurista, niin minulle tärkeitä kulttuuripilareita ovat perinteiset amerikkalaiset salaattibaarit. Majoneesisalaattia, majoneesihillosipulia, majoneesidonitseja ja niin edelleen, tiedättehän. Ilman näitä salaattibaareja emme olisi se maailman älykkäin ja kaunein kansakunta, joka nyt olemme.

RM Yöradio: Dr. Philharmonic, oletteko samoilla linjoilla Mr. Coleslaw’n kanssa?

Dr. Philharmonic: No en aivan. Ihan ensialkuun minä haluaisin tehdä sinulle Mr. Coleslaw valheenpaljastuskokeen. Jos läpäisette sen, lupaan harkita teille asiantuntevaa psykiatrista tukea.

RM Yöradio: Entäs Mr. Bushcraft, mitä amerikkalainen alakulttuuri teille merkitsee?

Mr. Bushcraft: Alakulttuuri on yläkulttuurin vastakohta. Vastakohdalla tarkoitan niin kuin musta on valkoisen vastakohta ja taivas maan. Tai vähän niin kuin ala- ja yläpäät. Joten nyt kun pääsimme puhumaan tästä alapääkulttuurista, on se minulle erittäin sydäntä lähellä. Alapääni sijaitsee nimittäin noin neljänkymmenen kilosentin päästä sydämestäni.

RM Yöradio: Hmm. Kyllä aivan juu. Entä Dr. Philharmonic, onko alakulttuuri teille kuinka läheinen kulttuurin laji?

Dr. Philharmonic: Minä työskentelen sen parissa päivittäin ja minä arvostan kaikkia alakulttuurin parissa työskenteleviä. Minä olen sitoutunut siihen, enkä minä olisi sitoutunut siihen jos se ei olisi niin sitoutunut noudattamaan minun kanssa yhteisiä pelisääntöjä.

Mr. Coleslaw: Jos nyt saisin puheenvuoron? Sillä minäkin tiedän jotain alakulttuurista. Olen perehtynyt jazz-ympyröihin kuitenkin sen verran, että osaisin kirjoittaa aiheesta vaikka kauhean hyvän kirjan, jossa henkeä pidätellen lukija samaistuisi trumpettiharjoituksiin, selkäpiitä karmien kuulisi sielunsa korvin epävireiset jazz-nuotit, jotka toisaalta ovat olematon osa jazzia. Jännittävää eikö? Ja nämä nuotit hukuttaisivat lukijan kirjan ytimeen.

RM Yöradio: Mr. Bushcraft. Haluaisin jututtaa teitä myös vaelluskulttuurista. Mikä on oikeaoppista käytöstä metsässä?

Mr. Bushcraft: Metsässä ei saa kiroilla eikä sinne mennä likaiset kengät jalassa, vaan ne pyyhitään metsätien laitaan ennen metsään astumista.

RM Yöradio: Entäs Mr. Bushcraft, onko teillä käytännön vinkkejä metsässä selviytymiseen esimerkiksi sanottakoon paukkupakkasilla?

Mr. Bushcraft: Paukkupakkasilla? Puhutteko nyt Kylmästä sodasta? No silloin vaan pää matalaksi ettei vihollinen yllätä. Ja otetaan yhteyttä ohjuskeskukseen, josta pojat hoitavat homman.

RM Yöradio: Dr. Philharmonic, mitä te olette noin sohvapsykologina mieltä sodan vaikutuksista amerikkalaiseen kulttuuriin?

Dr. Philharmonic: Sota on niin paha asia, ettei sen kannata antaa vaikuttaa meidän kulttuurimme. Jos käytät maastokuvioituja housuja, se viestittää sotaa lietsovaa ajatusmaailmaa ympärillä oleville ihmisille ja meidän tulisi pyrkiä eroon tällaisista vaatekappaleista.

RM Yöradio: Entäpä esimerkiksi Mr. Coleslaw’n kauhukirjat? Vaikuttavatko ne teidän mielestänne negatiivisesti amerikkalaiseen kulttuuriin Dr. Philharmonic?

Dr. Philharmonic: Ei niin pahasti, mutta minä pistäisin niillekin negatiivisen kulttuuriarvon. Mielummin se raha kannattaisi käyttää kaikkia hyödyttäviin kulttuurisiin projekteihin, kuten konserttitaloihin.

RM Yöradio: Konserttitalojen budjetti tuntuu aina venyvän äärimmäisyyksiin. Kuinka monta kauhukirjallisuuden klassikkoa tarvittaisiin siis rakentamaan yksi konserttitalo?

Mr. Coleslaw: Jos minä saisin vastata tähän? Olen joskus tehnyt arvion, jonka mukaan noin neljästä miljardista kovakantisesta teoksesta saisi tukevahkon konserttitalon. Pehmeäkantisia tarvittaisiin ainakin puolet enemmän. Se on melkoinen kirjallisen kulttuurin panostus klassiseen musiikkiin.

Mr. Bushcraft: Kuka sanoi panos?

RM Yöradio: Tässä banaani teille rauhoikkeeksi Mr. Bushcraft. Aihe on mielenkiintoinen, mutta ikävä kyllä meiltä alkaa aika loppua kesken ja vakiohäirikkömme Aamu Radio koputtelee jo studion lasiin. Hyvää huomenta kuuntelijat. Täällä Risto-Matti Yöradio. Tapaamme taas ensi yönä!